Parran ajaminen juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse ja on muuttunut ajan kuluessa meidän tuntemaksemme parranajoksi, yleensä sähköpartakoneella tai käsikäyttöisellä terällä. Alla esittelemme joitakin yleisimpiä partakoneita.

Moniteräiset partahöylät

Vanha kunnon moniteräinen partahöylä on parranajokone, jonka useimmat meistä tunnistavat. Pääasiassa 3 tai useammasta terästä koostuva partahöylän terä on nykyisin eräs yleisimmin käytetyistä partateristä. Useimmissa kertakäyttöisissäkin partahöylissä on moniteräinen höyläosa, sillä se on niin tehokas ja edullinen.

Suorareunainen partahöylä

Suora terä on myös eräs parranajon perusteristä. Todennäköisesti vaihtoterä kehitettiin alun perin tähän terämalliin. Suoria teriä löytyy edelleen perinteisitä parturiliikkeistä, mutta se oli suosituimmillaan 1600- ja 1700-luvuilla. Terä on yleensä valmistettu karkaistusta teräksestä ja ainoa turvaominaisuus on kahva, johon terä on kiinnitetty.

Turvapartakone

Turvapartakoneen esitteli ensimmäisen kerran William S. Henson vuonna 1847, joka myös haki partakoneelle patenttia. Siinä on suojamateriaali terän ja ihon välillä, mikä vähentää huomattavasti viiltojen riskiä.

Sähköpartakoneet

1800-luvulla keksityt sähköpartakoneet ovat muuttuneet alkuajoista huomattavasti. Sähköpartakoneet tunnetaan luotettavina laitteina, joilla saavutetaan sama parranajomukavuus kuin höylillä, mutta ilman tarvetta käyttää vaahtoja tai voiteita.

Moniteräiset partaterät

Pääasiassa 3 tai useammasta terästä koostuva partahöylän terä on nykyisin eräs yleisimmin käytetyistä partateristä. Useimmissa kertakäyttöisissäkin partahöylissä on moniteräinen höyläosa, sillä se on niin tehokas ja edullinen. Moniterän teräkotelo on vaihdettava, ja terä on siten helppo huoltaa. Tämä vähentää työtä verrattuna 3 tai useamman terän vaihtamiseen. Esimerkiksi Gilletten ja Schickin malleja on testattu lukemattomia kertoja, jotta parranajo niillä olisi mahdollisimman mukavaa ja tarkkaa.